Väärin kysytty?

Kandipalautteen olettama on, että opiskelijoiden kokemukset korreloivat kunkin yliopiston opetuksen laadun kanssa. Mutta millaiset ovat kysymykset, joiden vastauksista voisimme päätellä yliopisto-opetuksen olleen laadukasta?  

Asiaa ymmärtääkseen Unifin työryhmä perehtyi kansainvälisiin opiskelijakyselyihin. Niistä useimmat havaittiin opiskelijoiden ja opettajien keskinäistä vuorovaikutusta eri tavoin kartoittaviksi. Tyypillisiä kysyttyjä seikkoja ovat 

• tyytyväisyys opinto-ohjelman tarjoamiin vaikutusmahdollisuuksiin,  
• tunne opettajilta saadun palautteen riittävyydestä ja 
• sen antamasta konkreettisesta avusta opinnoille.

Edellä mainitut ovat mukana myös kandipalautteen pohjaksi valitussa CHE Quest kyselyssä. Eräissä kyselyissä mennään pidemmälle tiedustellen opiskelijoilta heidän omia tekojaan. Esimerkiksi kuinka usein he ovat 

• keskustelleet substanssista professorien kanssa opetuksen ulkopuolella, 
• tehneet oivaltavia kysymyksiä opetustilanteista ja 
• tukeneet ja saaneet tukea opiskelijatovereiltaan oppimisessa?  

Mutta missä ovatkaan kysymykset opetuksen laadusta?  Tästä problematiikasta keskusteltiin pitkään suomalaisten yliopistojen kesken. Monen mielestä suomalaisilla erityispiirteillä ehostettu kandikyselykään ei mittaa laatua juuri sillä oikealla tavalla. Ilmeisesti PISA-mestarina kansakuntamme edustaa tässä ylintä asiantuntemusta?

Kompromissiratkaisuna Unifin työryhmän formuloi opetuksen laatua mittaaviksi kysymyksiksi seuraavat: 

• opetus oli mielestäni pääosin laadukasta 
• olen tyytyväinen käytettyihin opetusmenetelmiin

Syksyn 2013 kandipalautteen tuloksissa vuorovaikutusta kartoittavan osuuden ja näiden suorien laatukysymysten välinen selitysaste on yli 0.8. Korrelaatio on siis vahva! Ehkä jopa opiskelijoiden konkreettisia tekoja kartoittamalla saataisiin käsitys opetuksen laadusta?

Kandipalautekyselyn alkumetreilla sen vaihtoehdoksi esitettiin mm. mitattavaksi tietyn määrän pedagogisia opintoja suorittaneiden opettajien osuutta kussakin yliopistossa. Tällaisilla mekanistisilla mittareilla yliopistot näppärästi välttyisivät opiskelijoiden arvioitavaksi joutumiselta. 

Syksyn kyselyn alustavien tulosten perusteella suomalaisen yliopistolaitoksen opetusongelmat kulminoituvat puutteellisen vuorovaikutukseen. Siksi kandipalautekin on ollut perusteltua toteuttaa kyselynä, vaikka tämä ei opiskelijan  jokapäiväistä kokemusta välittömästi korjaakaan.

Kandipalaute varmasti kysyy monia seikkoja väärin ja myös vääriä asioita. Olennaisinta kuitenkin näyttäisi olevan kysyminen.